Millaisia seurauksia syöpähoidoilla voi olla lapsille? Lasten syöpäsäätiö Väreen rahoittamassa tutkimuksessa lääketieteen tohtori Liisa Järvelä etsii reseptiä mahdollisimman hyvään leukemian jälkeiseen elämään.
Liisa Järvelän tutkimuksessa selvitetään, kuinka lasten suolistomikrobisto muuttuu leukemiahoitojen jälkeen.
TEKSTI JA KUVAT: MERI VALKAMA
Cure is not enough, parantuminen ei riitä. Niin kirjoitti vuonna 1975 Giulio J. D’Angio, tunnettu yhdysvaltalainen syöpätutkija. Lasten syöpiä oli opittu hoitamaan, mutta pian selväksi kävi myös, että hoidoilla oli seurauksia – niiden jälkeiset pitkäaikaisvaikutukset olivat usein rankkoja ja veivät monilta mahdollisuuden normaaliin elämään. Syntyi oivallus, joka ohjaa lapsille annettavia syöpähoitoja tänäkin päivänä: olennaista ei ole pelkkä parantuminen, vaan myös mahdollisimman korkea hoitojen jälkeinen elämänlaatu. Saman ajatuksen parissa työskentelee lääketieteen tohtori Liisa Järvelä. Hänen kiinnostuksen kohteenaan ovat olleet jo vuosien ajan lasten syöpähoitojen pitkäaikaisvaikutukset sekä se, kuinka niitä voitaisiin helpottaa. Ensin syntyi väitöskirja, joka käsitteli leukemian sairastaneiden nuorten aikuisten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ja fyysistä suorituskykyä. Nyt käynnistymässä on uusi tutkimus yhdessä lääketieteen tohtori Anu Huurteen kanssa yhteistyössä professori Erika Isolaurin NAMI-tutkimusryhmän kanssa. NAMIn tutkimusalueita ovat muun muassa suoliston mikrobisto ja immunologia. Järvelän ja Huurteen tutkimuksen kohteena ovat suolistomikrobiston muutokset syöpähoitojen ja erityisesti lasten yleisimmän syövän eli leukemian hoidon aikana. ”Syöpää sairastaville lapsille annetaan hoitojen aikana paljon antibiootteja, jotta he selviäisivät vakavista infektioista.
Antibiooteilla on suuri vaikutus suolistomikrobistoon, ”Jo pitkään on tiedetty, että muutokset minkä lisäksi syöpälääkkeet todennäköisesti suolistomikrobistossa vaikuttavat terveillä muuttavat sitä. Kuinka paljon ja mihin kaik- ihmisillä moniin kehon eri osa-alueisiin. keen muutoksilla voi olla vaikutusta, siitä Syöpäpotilailla voimme toistaiseksi vain haluamme nyt ottaa selvää”, Järvelä sanoo.
”Voimme vain arvailla, kuinka merkittäviä vaikutuksia suolistomikrobiston muutoksilla on syöpäpotilalla.”
Lasten syöpähoidoilla on kauaskantoisia vaikutuksia parantuneiden terveyteen. Noin 60 prosentilla on aikuisena jokin pitkäaikaissairaus. Tavallisia ongelmia ovat muun muassa ylipaino sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Sitä, millainen vaikutus häiriintyneellä suolistomikrobistolla on näiden pitkäaikaissairauksien syntyyn, ei ole aiemmin tutkittu. Järvelän ja Huurteen hypoteesi on, että suolistomikrobiston palautumiseen kuluu syöpähoitojen jälkeen vuosia. Mikrobimuutosten he epäilevät kasvattavan riskiä sairastua useisiin ei-tarttuviin tauteihin.
”Jo pitkään on tiedetty, että muutokset suolistomikrobistossa vaikuttavat terveillä ihmisillä moniin kehon eri osa-alueisiin. Syöpäpotilailla voimme toistaiseksi vain arvailla, kuinka merkittäviä vaikutukset ovat”, Järvelä sanoo. Hänen tutkimuksessaan selvitetään, onko esimerkiksi immuunipuolustuksen normalisoituminen syöpähoitojen jälkeen erilaista niillä potilailla, joilla mikrobisto on häiriintynyt. Terveillä ihmisillä antibioottien haittavaikutuksia voidaan lähes aina lieventää maitohappobakteerien avulla. Liisa Järvelän mukaan sama keino ei kuitenkaan toimi syöpäpotilaiden kohdalla. Bakteerija hiivapohjaisiin probiootteihin liittyy syöpä- hoitojen aikana riski, joka estää niiden käyttämisen. ”Hyvätkin bakteerit aiheuttavat syöpä- hoitojen aikana riskin infektioon verenkierrossa, minkä vuoksi niiden käyttäminen on kiellettyä. Maitohappobakteereista ei siis ole syöpähoitojen aikana avuksi mikrobiston tasapainon säilyttämisessä. On löydettävä muita keinoja.”
”Säätiöiden rahoitus on tämän kaltaisten tutkimusten kannalta välttämätöntä. Säätiöillä on merkittävä rooli uuden tutkimustiedon synnyttämisessä.”
Toisen polven syöpätutkija Liisa Järvelä kiinnostui leukemiahoitojen jälkeisistä pitkäaikaissairauksista jo vuosia sitten. Koululaisena Järvelä seurasi läheltä äitinsä, syöpä- tutkija ja dosentti Päivi Lähteenmäen väitöskirjan tekoa. Myös sen aiheena olivat syöpä- hoitojen pitkäaikaisvaikutukset. Nyt äiti ja tytär työskentelevät molemmat TYKSin lasten ja nuorten klinikalla. Lasten hematologian osastonylilääkäri Lähteenmäki on yksi Järvelän esimiehistä. Lisäksi Lähteenmäki on mukana Järvelän ja Huurteen tutkimustiimissä. ”Ajatus siitä, että lääkärinä olemiseen kuuluu myös tutkijan työ, on minulle hyvin luonnollinen. Sen mallin omaksuin kotoa. Tutkimustyö alkoi kiinnostaa joskus yläasteikäisenä, kun ammatinvalintakysymykset alkoivat tulla ajankohtaisiksi.” Laajojen, monivuotisten tutkimusprojektien onnistumisessa korostuu Järvelän mukaan paitsi tutkijoiden myös rahoittajien rooli. Ilman taloudellista tukea ei tutkijoilla ole mahdollisuutta viedä projekteja loppuun. ”Säätiöiden rahoitus on tämän kaltaisten tutkimusten kannalta täysin välttämätöntä. Ilman niiden myöntämää rahoitusta ei ole mahdollista kattaa esimerkiksi laboratorionäytteistä, testauksista ja analyyseista syntyviä kustannuksia. Säätiöillä on merkittävä rooli uuden tutkimustiedon synnyttämisen kannalta.” Liisa Järvelän ja Anu Huurteen tutkimus käynnistyy syksyllä 2017. Potilaita rekrytoidaan ensisijaisesti TYKSin syöpäpotilaiden joukosta. Lasten syöpäsäätiö Väre rahoittaa tutkimusta noin 15 000 eurolla