- Kerro millaisen tutkijapolun kautta sinä olet päätynyt syöpätutkijaksi?
Jo lukiossa olin kiinnostunut tiedeaineista. Kävin kansainväliseen IB-lukion, missä tehtiin paljon erilaisia harjoitustöitä, sieltä se kiinnostus tutkijan ammattiin lähti. Varsinaisen koulun rinnalla meidän oli myös tehtävä pari tuntia viikossa vapaaehtoistyötä ja lääkärinurasta kiinnostuneen kaverini kanssa soitimme Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Saimme lasten syöpäosastolle “askartelutädin” homman (iso kiitos tästä KYS:n lasten syöpäosaston väelle!). Vaikka silloin en arvannut päätyväni näitä tauteja itse tutkimaan, jäi tästä mieleen, että syövät eivät ole vain ikääntyessä vastaan tuleva tauti.
Tutkijan urani aloitin geenien säätelyn tutkimuksen parissa. Perimäaineksen, eli DNA:n, geenialueiden aktiivisuus vaihtelee solutyypistä riippuen. Post-doc kaudella vierailin systeemibiologian alan kärki-instituutissa, missä projektini keskittyi vertaamaan normaalien solujen erilaistumista kantasolusta eri solutyypeiksi, ja tätä ohjaavia säätelytekijöitä, hyödyntämällä laajoja mikrosiruaineistoja. Siellä tutustuin myös erilaisissa syöpähankkeissa mukana oleviin tutkijoihin, professori Ilya Shmulevichiin sekä nykyisin Tampereella eturauhassyöpähankkeita vetävään professori Matti Nykteriin. Palattuani Suomeen lähdimme yhteistyössä Matin kanssa soveltamaan datalähtöistä lähestymistapaa keskittyen erityisesti verisyöpien vertailuun. 
Näissä syövissä usein geenien säätelyn häiriö on alkusysäys taudin kehittymiselle.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri lasten lymfaattisen leukemian tutkimuksesta?
Tästä kiitos kuuluu Olli Lohelle, joka toimii kliinikkotutkijana Tampereen yliopistolla. Hän tuli mukaan verisyöpiä vertaavaan hankkeeseemme ja aineistoa tarkastellessa havaitsimme, että erityisesti erot lymfaattisten leukemioiden taustalla liittyivät hyvin vahvasti geenien säätelyn häiriöihin. Ryhmässäni oli juuri tähän soveltuvia mittaustekniikoita ja Ollin ryhmässä taudin solumalleja. Yhteistyöprojektin tulokset olivat todella mielenkiintoisia! Pystyimme esimerkiksi osoittamaan, kuinka kahden säätelytekijän muodostama viallinen säätelytekijä hiljensi geenialueita ja selvitimme, miten DNA:han syntyy lisävaurioita juuri aktiivisten säätelyalueiden kohtiin. Ollin kautta tutustuin myös pohjoismaiseen kliinikoiden ja tutkijoiden työryhmään (NOPHO), jossa on mukana aivan mahtava porukka.
- Millainen tutkimusryhmä sinulla on johdettavana ja tutkimustyön keskeiset tavoitteet ja saavutukset?
Sovellamme tutkimushankkeissa erilaisia solu- ja molekyylitason kartoitusmenetelmiä, mistä kertyy jokaisella mittauksella paljon analysoitavia tuloksia. Ryhmässäni työskentelee sekä laboratoriomittauksien että tietojenkäsittelytieteen osaajia, ja selvittämme taudin biologiaa tulosten pohjalta tällaisena monitieteellisenä tiiminä. Tutkijoita olen rekrytoinut sekä Suomesta että ulkomailta – tämä alahan on todella kansainvälinen ja teemme yhteistyötä eri maiden tutkijoiden kanssa. Ei ole siis lainkaan poikkeavaa, että ryhmäpalaveri on videoyhteydellä Saksaan tai Ruotsiin, ja välillä ajankohtaa sovitellaan USA:n aikavyöhykkeille.
Hankkeissamme keskeinen tavoite on ymmärtää paremmin leukemiasolujen kirjoa ja tämän yhteyttä säätelyverkon vaurioihin, millä on puolestaan yhteys syöpäsolujen lääkevasteisiin. Olemme selvittäneet erityisesti lapsilla yleisen ETV6-RUNX1+ leukemiatyypin taustamekanismeja sekä sen hoitovastetta ennustavia tekijöitä ja hyödynnämme tuloksia tunnistamaan uusia lääkekohteita harvinaisempiin huonoennusteisiin leukemian alityyppeihin.
- Toki voit kertoa myös muuta itse tärkeäksi kokemaa tutkimuksistasi.
Haluan kiittää kaikkia tutkimuksiin osallistuvia perheitä ja klinikoiden henkilökuntaa. Tutkimustyö on pitkäjänteistä ja harvinaisten syöpien hoitojen kehittäminen kansainvälistä tiimityötä. Vaikka tulokset eivät heti näy uusina hoitoina, on jokainen tutkimukseen osallistuva mahdollistamassa uusia läpimurtoja.